Viime vuoden tapaan olen tehnyt joulukalenterin kuluneen vuoden aikana otetuista kuvista. Nettiongelmien vuoksi ensimmäinen luukku jo päivän etukäteen, mutta toivotaan että muut tulevat sitten oikea-aikaisesti.
Kuva on otettu tämän vuoden tammikuussa Kirkkonummella. Olin isän mukana töissä oikein hyytävän kylmänä pakkaspäivänä ja napsin muutaman ruudun mukavannäköisistä puista ja maisemista. Kamera olisi porskuttanut pidempäänkin, mutta sormet eivät. Tykkään tästä kuvasta, koska se on harvoja vastavaloon ottamiani maisemakuvia. Kuvan sävyt auttavat palaamaan muistoissa tuohon hetkeen, tuntemaan kylmän viiman poskilla ja kuulemaan puiden napsumisen pakkasen nipistellessä.
Maisemakuvaus on minulle vieras aihe. Usein näen vaikkapa auton ikkunasta ihanan maiseman johon juuri sillä sekunnilla tulee valo kauniisti, mutta eipähän moottoritielle tai vaikka mutkaiselle pikkutiellekkään käy pysähtyminen. Olenkin tuuminut, että maisemien ikuistamiseen pitäisi ihan erikoistua jos sitä haluaisi kunnolla harrastaa. Tietää, mihin aikaa päivästä tulee valoa mistäkin suunnasta, mihin tai mille maastokorkeudelle tulisi sijoittua että saa juuri sillä hetkellä maiseman esiintymään edukseen. Olen siis siirtänyt tämän stressin pois mielestäni. Kuvaan maiseman silloin, kun hyvä sattuu kohdalle osumaan. :)
Tunnelma kohdillaan! Oikeassa olet tuon erikoistumisen suhteen. Jos aikaa olisi olla jossain hienossa paikassa päivät yöt vuoden läpeensä, niin JOSKUS valaistus olisi upea :-)
VastaaPoistaSirpa