Jos pitäisi tehdä jonkinlainen jako, niin sanoisin että hyvä kuva on saatu ja muut on otettu. Kuvien ottamisesta kalskahtaa nöyryyden puute, kun taas kuvien saamisesta ei välity varmuus omaan osaamiseen. Voiko huono kuva olla saatu? Silloin se olisi ansaittu huolimattomalla valmistelulla. Mutta siitä olen ainankin varma, että hyvää kuvaa ei vain lähdetä ottamaan, se saadaan. (Jos kaikki taivaankappaleet ovat hyvissä asemissa ja onni myötä..)
Huomenna on mahdollisuus ottaa parempi kuva kuin tänään. Teki mieli huutaa että ei varmasti ole, pitää koittaa tallentaa juuri se kyseinen hetki. Mutta miksei antaisi sen pienen sisäisen optimismin heräillä ja uskoa uusiin, ehkä jopa parempiin tilaisuuksiin ja olosuhteisiin. Tällöin jäisi toisaalta moni kuva ottamatta jos aina tuumaisi vaan että huomenna sitten. Toisaalta lause on varmasti ennemminkin tarkoitettu mahdollisuudeksi: joka päivä saat mahdollisuuden kehittyä paremmaksi.
Näillä mietteillä mennään. Eilen kiersin vanhempien pihan ympäri makroputken kanssa, tuloksena pari tärähtänyttä muurahaista. Ei se silti haitannut, oli vain mukava painaa laukaisinta koemielessä. Pääsiäiseksi on luvattu mahtavaa säätä, jospa silloin pakkaisi kamerat mukaan ja lähtisi johonkinpäin luontoon hengailemaan ja virallisesti avaamaan kuvauskauden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti