Kulttuuria ja pohdintaa

Kuten aiemmin mainitsinkin, oli lähiviikkojen ohjelmistossa Vuoden Luontokuva-tapahtuma sekä 1st Hyvinkää Salon -näyttelyavajaiset. Varsinaista kulttuuria siis (ja mahtava syy laittaa mekko päälle!).

Vuoden Luontokuva-gaala järjestettiin Turun Logomossa viikko sitten. Se oli tapahtumana hieno, mutta ihan samaan tunnelmaan ei päässyt kuin edellisvuosina Finlandia-talolla. Logomo on sen verran kolkompi, joskin hyvin selkeä tila. Oli miten oli, pyöreä 12 tuntia reissuun meni matkoineen. Päivä oli luennoitsijoineen ja valokuvanäyttelyineen niin mielenkiintoinen, että aika kului supernopeaan. Ensimmäisen kerran taisin katsoa kelloa kotimatkalla.

Esiintyjiä oli neljä, jokainen hyvin omantyylisensä kuvaaja. Ensimmäisenä Raimo Sundelin kertoi mustakurkku-uikun kuvausprojektistaan. Kuvat olivat hienoja, mutta esille tuli myös yksi tärkeä seikka. Hän toi koko kuvausharrastusta lähemmäs tavallisia tallaajia muistuttamalla, että hyviä luontokuvia syntyy myös ilman ankaria oloja ja valtavia uhrauksia. Yleensä kerrotaan vain kuinka vaikeaa ja mahdotonta kaikki on. Kuka sellaisen jälkeen viitsii edes kokeilla? On tietenkin lajeja, joita tapaa vain haastavissa ympäristöissä ja mitkä vaativat kuvaajalta ja välineistöltä paljon, mutta maailmassa on myös hurjia määriä muuta kuvattavaa.

Kuviaan esittelivät myös Jorma Luhta, jolla oli pysäyttäviä kuvia ja mielenkiintoista tietoa revontulista, sekä jääkarhuja kuvaava Thorsten Milse ja viimeisimpänä pariskunta Orsolya ja Erlend Haarberg keroivat kuvausprojekteistaan Islannissa. Thorsten kuvaa nimenomaan niissä ankarissa oloissa, vai mitä sanotte tästä: " ulkona oli kuvaushetkien aikana 40 astetta pakkasta, mutta onneksi yöksi pääsi lämmittelemään. Sisälämpötila oli -20 astetta. "...

Itse luontokuvakisassa semifinaalivaiheeseen päässeet kuvat olivat superhienoja. Joidenkin sarjojen kohdalla ihmettelin itsekseni sarjavoittajien valintaperusteita, mutta tuomarin näkemyshän tässä ratkaisee. Oma suosikkini valittiin kuitenkin Vuoden Luontokuvaksi. Mielestäni se on niin uskomaton tilannetaltiointi, että olisin ollut todella harmissani jos joku muu kuva olisi kiilannut sen ohi.

Muista kuvista yhteenvetona, että suuntana tuntuu olevan eri tekniikat ja luova kuvaaminen. Moni esitellyistä semifinalisteista perustui oivallukseen, joko aiheessa tai teknisessä toteutuksessa. Sitä pitää alkaa mietiskelemään myös omassa harrastamisessa.

Eilen oli sitten vuorossa Hyvinkäällä juhlavat avajaiset. Oli naiskuoroa ja puheita. Palkitut kuvat esiteltiin ja paikallisen kameraseuran omat menestyjät kukitettiin. Jotenkin kuvia on alkanut katsomaan eri kantilta näyttelykuvaajatoiminnan innostamana. Täälläkin oli monen monta kuvaa, jotka perustuivat oivallukseen. Se, kerkeääkö tuomari oivaltamaan muutamassa sekunnissa sen mitä kuvaaja yrittää kertoa, onkin ihan toinen juttu. Mielenkiintoista katsottavaa ja kuultavaa jokatapauksessa.

Kuulin myös huhua, että tällä viikolla olisi odotettavissa postia liittyen afiapiin. Jesjes. :)
Jottei olisi ihan pelkkää tekstiä tämä postaus niin kuvaksi valitsin vuoden takaisen näppäyksen vinttikoirista, jonka olen nyt vasta "nähnyt uusin silmin" ja muuttanut mustavalkokuvaksi. Se lähtee johonkin kisaankin tässä lähiaikoina, en ole tarkemmin päättänyt vielä minne.