Olen potenut huonoa omatuntoa saamattomuudestani kuvausrintamalla. Nyt varsinkin kun kisoja on paljon, niin alkaa tympiä samojen ja samojen kuvien edestakaisin kelaaminen. Uusia ideoita olisi rutkasti ja mieli tekisi kokeilla kaikkea erilaista. Muttakun aikataulut ja se lähteminen.
Eilen illalla sitten päätin, että aamulla kamat kasaan ja heti ratsastuksen jälkeen kuvaamaan. Heräsin aikaisin, vaihdoin objektiivit ja tyhjensin kamerat ja muutin kuvaustilaksi jpeg + raw, koska niin kuulemma ehdottomasti kannattaa tehdä. Kannoin kameralaukun ja jalustan eteiseen ja valitsin tasaisen tummat vaatteet ettei mahdolliset kohteet pelästy. Sitten muistin yhden tekemättömän paperityön mihin "menee vain pari minuuttia" ja tein sen. Aikaa kului tunti. Sitten kannoin kaluston autoon ja lähdin tallille. Jäin suustani kiinni yli tunniksi jonka jälkeen ratsastin ja hoidin hevoseni ja mielessäni oli koko ajan vielä ajatus että kuvaamaan menen silti ihan hetkeksi, vaikka aikataulu on pettänyt jo pahemman kerran. Lähdin ajamaan kuvauspaikalle ja alkoi sataa ihan kaatamalla. Voihan vehnäleipä. :(
Käännyin sitten kotiinpäin ja nyt ulkona paistaa aurinko (ainakin hetkellisesti) mutta en enää ehdi lähteä retkelleni. Ehkä sitten huomenna..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti