Kesäloma

Kohta ensimmäinen viikko lomaa takanapäin. Parina päivänä kameran kanssakin kuljettu, mutta mitään henkeäsalpaavaa ei nyt tarttunut matkaan. Ihan mukavia kohteita kyllä, mutta nälkä kasvaa syödessä ja itsekritiikki kiristyy.

Lauantain iltakuvausreissulla tavoitteena oli muutama uusi aihe täydentämään lintukuvien sarjaa. Löytyi kanadanhanhia, eri ikäisiä nokikanoja ja haapanoita. Kesken kuvausten huomasin, että jaloissani lentelee tusinan verran kimalaisia - olin varmaan astunut niiden pesään tai ainakin lähelle. Siirryin hiukan kauemmas niin tilanne rauhoittui. Jos ne olisivat olleet ampiaisia, niin olisin pinkonut ainakin naapurikuntaan asti.

nuori nokikana puuhasteli lankunpätkällä

Keskiviikkona olin käärmejahti nro2:ssa ja tällä kertaa oli aika niukka saalis. En löytänyt/päässyt kuvaamaan yhtäkään käärmettä. Toisaalta tähän mennessä on ollut uskomaton tuuri, että niitä on löytynyt, mutta silti tällainen hiukan harmittaa. Sellaista luontokuvaus on, ei voi vaan marssia paikalle ja napata kuvaa. Yksi hauska sattumus tosin kävi: kävelimme äitini kanssa rantaan johon hän jäi mato-ongelle. Minä päätin lähteä kiertämään rantaa pitkin isolle "käärmekivelle", jossa on aiemmilla kerroilla tehty havaintoja näistä lieroista. Kun pääsin perille ja päätin jatkaa vielä eteenpäin kääntymättä ihan vielä takaisin, soi puhelin. Äitihän se siellä: -merestä nousi juuri käärme simppu suussa hänen vierestään, ei saa kuvaa kun ei voi oikein liikkua, se on niin lähellä. Lähdin sitten kiireesti kipittämään takaisinpäin. Käärme oli jo kerennyt luikahtaa ruovikkoon syömään saalistansa, joten ilman todistusaineistoa jäätiin tällä kertaa.

Kohta alkaa ratsastuksen osalta kauden loppuhuipennukset, niin kuvausreissut jää hetkeksi vähemmälle huomiolle. Toivottavasti ensi viikolla vielä kerkeän johonkin kameran kera. Lomallahan pitää tehdä sitä mikä kivaa on. :)