Kesäretkiä

komea kukkofasaani tarkastelemassa

No niin. Ennen sunnuntaisateita oli vihdoin pari niin lämmintä päivää että myös kaltaiseni vilukissa on tarennut lyhythihaisella paidalla. Tykkään kovasti. Aurinko ja lämpö on ihan parhaita juttuja koko kesässä. :) Olen viime viikolla liikkunut ahkerasti kameroiden kanssa ja hauskoja kohteitakin on löytynyt. Monella lintulajilla on jo poikaset ja niitten touhuilut ovat usein hassua seurattavaa. Seuraavassakin kuvassa kaksi sorsanpoikasta oli lepäämässä oksan päällä ja toinen suki itseään ahkerasti. Toinen katseli hetken ja alkoi sitten samassa järjestyksessä putsailla itseään. Kohta niitä olikin jo viisi rivissä - samalla oksalla tietysti. Liian pitkä putki esti tämän ikuistamisen.

pesutuokio

Olimme vanhempieni kanssa lauantaina aurinkoista kesäpäivää viettämässä useissa eri kohteissa läntisellä uudellamaalla. Monta mielenkiintoista juttua löytyi kuvattavaksi ja kokonaisuudessaan reissu hipoi täydellisyyttä.

nokikanan poikasia rantautumassa

nokikanavanhemmat ovat uskomattoman ahkeria huolehtimaan jälkikasvustaan - pesää pitää kunnostaa aina vaan ja oksia ja ruokoja hakea kaukaakin

sisiliskokin nautti auringosta hiukan yllättävässä paikassa: vanhassa linnunkolossa!

Ennen kotiinlähtöä menimme vielä Mustialan linnan pihakierrokselle. Se on siis merkitty reitti linnan ympäristössä, jonka varrella on paljon erilaisia kasveja, vanhoja ja/tai harvinaisia puita sekä historiallisia patsaita ja rakennelmia. Tuumiskelin siinä kulkiessani, että vanhat uljaat rakennukset ympäristöineen ansaitsevat tulla nähdyiksi ja koetuiksi juuri aurinkoisena kesäpäivänä. Oma suosikkini reitin varrella oli muhkeiden alppiruusujen reunustama portti vanhojen tallirakennusten välissä.

päärakennus

huvimaja

toinen tallirakennuksista, huomaa oikealla oleva torni

alppiruusut

alppiruusu

Jännitystä leppoisaan tutkiskeluun toi ponttoonisilta, jonka varrella pääsi katselemaan eri lummelajikkeita ja korentoja. Jännittävää oli tosiaan se kelluminen veden päällä, jokainen askel heilautti alustaa ja kun me kolme marssimme peräkkäin niin oli parempi jättää pieni turvaväli. :D

isä kuvasi :)

Kun napsin kuvia linnan pihalla, päätin että blogin ehdoton luontoteema saa antaa tilaa uudistukselle. Voisin kertoa kaikenlaisista valokuvaukseen liittyvistä retkistäni ja näyttää aiheeseen liittyviä kuvia. Muutan siis hiukan tuota oikeassa sivupalkissa olevaa esittelytekstiä ja kerron jatkossa vapaammin kameran etsimeen eksyneistä kohteista. Toivottavasti tekstit eivät muutu liian päiväkirjamaisiksi.

Huomasin myös Suomen Kameraseurojen liiton sivuilta, että FIAP-arvonimeen tarvittavien saavutusten määrä on kasvanut. Esimerkiksi 30 hyväksyntää ei enää riitä, vaan täytyy olla 40. Sehän merkitsee sitä etten olekkaan vielä puolivälissä kuten aikaisemmassa postauksessa hehkutin. Noh, haastetta ainakin löytyy ja sehän on mukavaa.