Esikuva

Harrastajalla on usein lajista riippumatta esikuv(i)a eli henkilö tai useampi jotka ovat innoittaneet aiheen pariin ja motivoivat omalla toiminnallaan tai saavutuksillaan harrastuksessa eteenpäin. Minun esikuvani on oma isäni.

Inkoossa kuvaamassa v. 2011

Isä on pitkän linjan luontoharrastaja, lapsuudesta asti ollut kiinnostunut kaikesta luontoon liittyvästä. Erityisesti linnut ovat aina olleet sydäntä lähellä. Hän on työssään kasvien ja luontokohteiden kanssa tekemisissä, valokuvaa ammattimaisesti ja harrastaa kaikkea tätä myös vapaa-aikanaan. Kunnioitusta herättävää tässä periaatteen miehessä on mm. se, että kaupallisuus ei ole koskaan mennyt luonnonsuojelullisten seikkojen ohi ja kuvanmuokkausta hän ei ole luontokuville tehnyt koskaan. Hänellä on EFIAP-arvonimi (Excellence FIAP) ja useita maailmalla palkittuja luontokuvia.

Minut hän otti luontokuvaretkille mukaan jo ihan pienestä pitäen. Silläkin uhalla että 4-vuotiaan lapsen hermot ei riitä monen tunnin odotteluun.. mutta alusta asti on ollut selkeää miten luontoa kunnioitetaan ja kuinka metsäneläinten kotona käyttäydytään. Niitä oppeja en unohda ikinä ja toivon että jos joskus saan omia lapsia niin voin opettaa samat arvot eteenpäin. Ensimmäiset ajatuksella otetut kuvat olen ottanut 9-vuotiaana, isän kameralla tottakai. Nyt aikuisenakin isä on korvaamaton apu sommittelussa, suunnittelussa ja kuvausteknisissä asioissa. Käymme monesti kuvausretkillä yhdessä ja vaihdamme havaintoja mahdollisista kuvauskohteista.

Isän kanssa Norjan lintuvuorilla v.1989